keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Isänpäivästä ja koruista

Isänpäivä tuli ja meni. Isää muistettiin paitsi lahjoin ja yleisellä palvonnalla, mutta myös kortilla. Isä on meidän suvun pikku Myy. Älkää vaan kysykö, mistä se tulee. Sisäpiirin huumoria. En edes itsekään muista, mistä vitsi on saanut alkunsa. No, kuitenkin, pikku Myylle piti tehdä pikku Myy kortti. Kortti on yksinkertainen, mutta pidän sen syksyisistä väreistä.





Koulussa meillä on kädet täynnä harjoitustöitä, mutta iltapajoissa saa tehdä omiakin juttuja. Tein kaverille nämä yksinkertaiset korvikset kiitokseksi. Korviksista oli vaikea ottaa kunnon kuvaa. Mikäli kuva ei ihan kerro kaikkea, voin kertoa, että ne ovat vähän kuperat karkealla filssillä matatut hopea korvikset. Korviksista pidettiin sen verran, että sain heti kolmen parin tilauksen. Iik!





Tulevana viikonloppuna on sitten käsityömessut Tampereella. Kauhistuttaa jo nyt, kuinka paljon rahaa tulee menemään. Messuilta täytyy löytää 20 mm kivi rintakorua varten, jota teen täytetyönä, kun edellinen työ tuli valmiiksi. Koru on jo aiheuttanut lieviä agressioita. Saa nähdä koska se tulee valmiiksi.

lauantai 6. marraskuuta 2010

Plastista sommittelua 3

Huh! Päivityksiä vaan satelee. Olisipa sitä aina näin ahkera. Terveisiä Lahden käsityömessuilta tai Kätevä&Taitava- tai Taitava&Kätevä-messuilta tai jotain sinne päin. Jos olisi rikas, niin voisi ostaa kaikki ihanuudet, mitä sattuu näkemään. Sääli, ettei ole. No, jotain kuitenkin mukaan sattui. Lähinnä huovutusvillaa ja yksi joululahja. Hys! Eipä siitä sen enempää. Ei koskaan tiedä, kuka tätä lukee.

Mutta vielä viimeisen kerran plastisen töitä. Kipsi relieffin irrotus sujui yllättävän hyvin. Itse kuvio pysyi ehjänä, mutta taustasta lohkesi muutama palanen. Kulma piti sitten valaa uudestaan. Saa nähdä, miten kestää.




Kipsityön halusin maalata iloisilla väreillä ja iloinenhan siitä tulikin (ehkä vähän liiankin huvittava). No, tämä tuskin pääsee minnekään kunniapaikalle. Ehkä sitä vähän aikaa katseltuani, se löytää tiensä roskikseen.




Viimeistä edeltävällä tunnilla opettaja esitteli uuden muotoilu materiaalin. Sen nimeä en oikein enää muista (power text tai jotain sinne päin). Liuosta käytetään kai enemmän kankaan kovettamiseen, mutta yhdistettynä pakkaukseen kuuluvaan jauheen kanssa saadaan aikaiseksi muovattavaa massaa. Päätin massaa kokeilla ihan uteliaisuuttani pienessä korumittakaavassa. Yksi meidän luokkalainen teki pienen patsaan täällä aineella. En tiedä mitä patsaassa oli tukirakenteena, mutta se päällystettiin tähän ihme nesteeseen kastetulla harsolla ja lopuksi spreijattiin mustaksi. Siitä tuli aika makea. Minun koruni ei oikein onnistunut tai no, onnistui ja onnistui. Aine taitaa sopia paremmin kankaan kovettamiseen ja massa tukirakenteisiin. Pikkutarkkaan näperrykseen se ei oikein käy. Massan pinta kuivuu todella nopeasti ja alkaa halkeilla vaikka koko massan kuivumiseen kuluisikin aikaa viikon pari pari. Korun tein kuitenkin valmiiksi. Maalasin sen ruskeaksi ja päälle tupsutin metallinhohteista pronssipigmenttiä. Ihan kiva. Vähän ruosteisen näköinen.


Plastista sommittelua 2

Plastinen sommittelu pääsi jo loppumaan (valitettavasti), mutta kaikki kuvat eivät ole vielä koneella. Tässä siis muutama kuva ja loput toivottavasti tämän viikonlopun aikana.

Suurin suosikkini kaikista plastisen töistä oli tämä seinälle päätyvä naamio-versio.

Viritelmän keskelle väännettiin kananverkosta tukikehikko...




... joka päällystettiin sanomalehdellä ja voimapaperilla...




... lopullinen muoto ja yksityiskohdat saatiin aikaiseksi paperimassalla tai lumppumassalla (en ole ihan varma mitä se oli). Vaikka kuva ei annakaan naamiolle täysin oikeutta, tämä seinä-jumala on tosiaankin ehdoton suosikkini. Ajattelin sen ensin maalata, mutta lopputuloksesta tuli aika kivisen näköinen, mikä sopii hyvin teemaan. Voi olla, että jossain vaiheessa päädyn kuitenkin maalaamaan sen, mutta nyt se saa ainakin olla ihan näin.




Koska kerran tunnilla tuli vähän tylsempi hetki, pädyin muotoilemaan jonkun kananverkkokokeilusta siilin. Kultaseppäopiskelijat näkivät siinä heti sormustelineen, mutta minä olen vielä antanut hänen viettää vapaa-aikaa ikkunanlaudallani.


maanantai 1. marraskuuta 2010

Lisää päivityksiä

Sainpahan sittenkin laitettua vielä nämä kuvat nettiin. Koulussa sai tehdä ensimmäisessä jaksossa paperiveitsen lisäksi komsiopallon jos ehti. Minä en ihan saanut palloani valmiiksi jakson aikana, mutta iltapajoissa se tulli lopulta tehtyä. Itse pallo on ollut valmiina jo varmaan kuukauden. Kuvien ottaminen on vaan kestänyt, koska halusin ottaa korusta kuvan sammaloituvan kiven päällä (älkää vaan kysykö miksi). Koskaan ei vaan sattunut pallo sekä kamera mukaan, kun oli sopivasti luonnon helmassa. No, tänään koulu loppui aikaisin, niin päätin lähteä luontokuvaamaan Lahden Lanu-puistoon. Sielä täytyy käydä kuvaamassa useamminkin. Niin korkealta olisi melkein voinut nähdä esteettä kuninkaallisiakin.

Komsiopallo tai helistinpallo onnistui aika hyvin. Ainakin se helisee kauniisti. Pallosta vaan ei oikein meinannut tulla palloa vaan vähän littänä. Sitten se vielä juotosvaiheessa tippui lattialle, jolloin siihen tuli lomo. No, tyytyväinen olen silti lopputulokseen. Ääni on nimittäin todella hieno, vaikka itse sanonkin.

Vaikka suuri taiteellinen silmä käskikin kuvaamaan sammaloituneen kiven päällä, paras kuva onnistuikin sammaloituneen puun rungon päällä. Lähellä, lähellä.





Vähän lähempää. Vaikka pallo ei olekaan loppuun asti kiillotettu, se silti peilaa sen verran, että tekijä pääsi jokaiseen kuvaan itsekin mukaan. Pitäisi vissiin mennä jonnekin valokuvaus kurssille. Kai jossain kansalaisopistossa järjestetään kuvaamisen alkeita tavis kameralla tai jotain.


Syysloma

Syysloma tuli ja meni. Tuli kavereita nähtyä, vietettyä "laatuaikaa" vanhempien kanssa ja vähän askarreltuakin. Äidin teki kovasti mieli valaa kynttilöitä, joten minä reippaana tyttönä hain kaupasta materiaalit ja eikun valamaan.

Elämäni ensimmäisen kerran kokeilin geelikynttilöiden tekoa. Geelikynttilöistä en oikein kynttilöinä tykkää, mutta niiden tekeminen oli kivaa. Paljon mahdollisuuksia. Kolmeen Ekotorilta ostettuun 0,50€ lasiin valoin kolme vähän erilaista kynttilää. Ihan kivoja niistä tuli. Ohjeessa kylläkin sanottiin, että astia ei saisi kaveta ylöspäin, eikä joukossa saisi olla palamatonta materiaalia ja minulla on molempia. No, ompahan kivoja katsella. Seuraavalla kerralla sitten!





Perinteisiä kynttilöitä tehtäessä meidän itse tehdyt muotit vähän falskasivat, joten sai olla tarkkana aina ensimmäistä kerrosta valaessa. Vaikka alkuperäinen idea oli äidin, ei hän lopulta valanut kuin yhden kynttilän. Pitkä maitopurkkiin valettu on äidin ja loput minun. Äiti kokeili, mitä tapahtuu kun yhdistää punaisen ja vihreän värinapin. No, tuloksena oli mustaa. Äiti ei väristä pitänyt ja into sammui siihen. Minä tein urheasti omani loppuun. Puna/vihreään littanaan kynttilään tuli muotista jännä kuviointi.





Kauneimmat kynttilät tulivat valamalla sulaa kynttilämassaa jääpalojen päälle. Minun on aina tehnyt mieleni kokeilla näitä, mutta vasta nyt sain aikaiseksi. Sisällä on kaupasta ostettu valmis pöytäkynttilä. Kynttilä pistettiin maitopurkin sisään, ympärille jääpaloja ja päälle kaadettiin kynttilämassaa. Osa minun jääpaloistani taisi olla liian isoja ja onkaloista tuli liian suuria. En tiedä, miten kynttilä tulee käyttäytymään palaessaan, mutta nättejä niistä silti tuli ja ensi kerralla tietää paremmin.


torstai 21. lokakuuta 2010

Väriä elämään

Serkun poika täyttää komeat kuusi vuotta. Halusin tehdä mahdollisimman värikkään kortin. Kortista olisi saattanut tulla ihan kiva, mutta sitten innostuin kimalleliimojen kanssa ja tulos näkyy alla. No, ehkä se ei häiritse kuusi vuotiasta.

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Plastista sommittelua

Taas vähän päivityksiä. Toisessa jaksossa koulussa meillä alkoi plastinen sommittelu. En tiedä, mitä kurssin oikeasti pitäisi pitää sisällään, mutta meillä se on luovaa sotkemista. Ensimmäisellä tunnilla piti valita aihe, jota sitten toistetaan eri materiaaleilla. Minä valitsin naamioita käsittelevästä kirjasta yhden kuvan, jota sitten muokkasin omani näköiseksi. Tarkoitus olisi siis toistaa aihetta savesta, kipsistä ja kananverkko pohjaisessa lumppumassa virityksessä. Suurin osa meidän luokkalaisista ei oikein tykkää tästä kurssista. Mitäköhän se kertoo minusta, kun minä olen enemmän innoissani tästä sotkemisesta kuin kultasepän töistä?

Tämän näköinen tuli minun savi-naamiostani. Se on jotain ketun, hiiren ja pirun väliltä. Olen siitä aika ylpeä.





Oikeastaan me ei tehdä savesta mitään, koska meidän koulussa ei voi polttaa savea. Savea me käytettiinkin vain kipsi-reliefin mallina.





Kun savi saatiin kaavittua pois (sydäntä särkien) pohjalta paljastui aika hyvän näköinen kipsi muotti. Koska minä tein savesta lopullisen esineen mallisen, enkä suoraan negatiivia, täytyy muotti valaa vielä uudestaan.




Lisää päivityksiä aiheesta, kun kurssi etenee.

perjantai 8. lokakuuta 2010

Ensimmäinen valmis työ

Kestää ja kestää... Blogin päivitys on ollut ihan toivotonta. Mitään en ole saanut aikaiseksi. Koulu on jotenkin vienyt kaiken ajan.

Ensimmäinen jakso koulua on nyt takana. Lähinnä ollaan opeteltu kultasepän eri perustekniikoita. Ollaan sahattu, hiottu, filssattu, kiillotettu ja juotettu. Ensimmäisenä varsinaisena työnä tehtiin paperiveitsi. Mitat annettiin valmiina, mutta kahvaosan kuvioinnin sai jokainen suunnitella itse. Teräosa piti kiillottaa, mutta kahvaosan sai jättää mattapintaiseksi. Minulta syntyi tällainen melko yksinkertainen veitsi. Jatkossa pitää muistaa välttää tai olla ainakin kovin tarkka symmetristen muotojen kanssa. Silmä kun kovin helposti huomaa poikkeamat ja tämän veitsi-paran kuviointi on kovin kaukana symmetrisestä. Työn menin kuitenkin lunastamaan, mutta en aio pitää sitä itselläni. Veitsi menee "kiitos-lahjaksi". Toivottavasti ei tarvitse sitä kovin usein itse katsella.



sunnuntai 29. elokuuta 2010

Hääkortti

Sain sittenkin aikaiseksi lisätä tämän hääkortin nettiin ennen Lahteen lähtöä. Tämmöisen kortin siis tein kavereilleni, jotka olivat menossa naimisiin. Kortista tuli oikein kiva. Söpöä vaaleanpunaista piti olla totta kai, mutta ruskean eri sävyt vähän tasoittavat ällötys-reaktiota. Vaaleanpunainen rautalanka ja kukkaset reunustavat korttia mukavasti.



Yritin ottaa kuvan vähän lähempää ja pöytätasosta, että yksityiskohdat näkyisivät paremmin. En tiedä oliko siitä mitään apua.

lauantai 28. elokuuta 2010

Pitkästä aikaa

Anteeksi kun en ole käynyt blogiani päivittämässä yli kuukauteen. Pääsin opiskelemaan Lahteen kultasepäksi ja asunnon etsintä, muutto ja koulun aloitus hässäkkä ovat vieneet kaiken aikani. En ole saanut mitään tehdyksi. Minulla ei myöskään ole ainakaan vielä nettiä Lahdessa. Ehkä joku päivä.

Nyt kun olen taas "kotona-kotona" käymässä oli pakko sen verran kirjoittaa, ettei kukaan vaan luule blogin kokonaan kuolleen. Se nyt on vaan väliaikaisesti tauolla. Voi olla, että jatkossa päivitykset ovat aika koru voittoisia, kunhan me pääsemme kunnolla alkuun. Kaksi viikkoa koulua on jo takana. Tähän mennessä olemme päässeet sahaamaan messinki levyyn erilaisia kuvioita (vaikeampaa kuin osaisi kuvitella) ja juottamaan messinki tikkuja kiinni messinki levyyn (vielä vaikeampaa). Yritän ottaa kuvia näistä suurista mestariteoksista kunhan kerkiän.

Tein yhden hääkortin kaverille jo aikoja sitten, mutta muutton keskellä en ole saanut kuvia konellee. Katsotaan jos saisin vielä tämän viikonlopun aikana.

lauantai 24. heinäkuuta 2010

Virtahepoa mä metsästän...

Serkun vanhin poika täyttää komeat seitsemän vuotta. Meidän perheessä jako on aina ollut; äiti ostaa lahjat ja minä teen kortin. Niin nytkin. Lasten kortteja on kiva tehdä. Niissä voi enemmän antaa mennä. Tämä malli on yhdestä korttikirjasta kirjahyllystäni. Olen aina halunnut kokeilla sitä. Kortti on vähän kuin Puppe-kirjan kuvat. "Luukku auki, luukku kiinni." Toivottavasti se on menestys. Sunnuntaina sitten nähdään.





lauantai 17. heinäkuuta 2010

Tavallaan virkkausta...

Rakastusin yhdessä nettikaupassa Inkadinkadon akryylileimasisarjaan nimeltä Utopiary. Oli ihan pakko tilata ne. Odotus oli kova, vaikka paketin tulemiseen ei kovin montaa päivää mennytkään. Kävin postissa jopa kerran täysin turhaan, kun ensimmäisellä kerralla unohdin sen "nouda minut postista"-kortin kotiin. Silloin otti päähän, kun kaiken lisäksi väärin valitut kengät aiheuttivat jo menomatkaalla jättimäiset rakot kumpaakin jalkaan. Kotimatka olikin sitten silkkaa tuskaa.

Tässä kuvia leimasinmalleista. Leimat on tehty vihreällä (kuten näkyy) kohopulverijauheella. Väri on mielestäni juuri oikean "luontoinen". Sopii erityisen hyvin ensimmäiseen kuvaan, vaikka itse leimaus ei oikein onnistunutkaan.








Täytyihän sitä yhdestä kuvasta korttikin tehdä. Näin päivällä virkkailevaa ystävääni kaupungilla ja sain siitä idean kokeilla virkkaamista kortissakin. No, eipä oikein toiminut. Kortista tuli aika ruma tai ainakin melko säälittävä. Tuskin sitä kenellekään kehtaa antaa, mutta tulipahan kokeiltua. Seuraavalla kerralla tietää välttää tai ainakaan ei käytä liian paksua purkulankaa.


torstai 1. heinäkuuta 2010

Hand made

Olin yhtenä päivänä askartelukaupassa huovutusvillaa ostamassa. Kassalla oli lokeroissa helmiä ja muita korutarvikkeita. Sieltä silmiini osuivat nämä mainiot käden kuvat. Oli ihan pakko tehdä niistä juhannukseksi hupi korvikset. Käsityö kunniaan!


perjantai 18. kesäkuuta 2010

Rypytetty hamonen

Kiinnostuin Suuressa Käsityölehdessä olleesta hameesta. Vaikutti kuitenkin sen verran haastavalta, että lirkuttelin äidin ompelukoneen ääreen. Ei ollut helppo homma (lähes) ammattilaisellekaan. Hameen "rakennetta" oli todella vaikea hahmottaa. Käänneltiin lehteä oikein ja väärin päin, mutta ei ohjeista ottanut sen paremmin selkoa. No, yhteisen pohdinnan tuloksena ja muutaman sovelluksen jälkeen hame saatiin karsittua kokoon. Tykkään siitä todella paljon. Nyt täytyy vaan löytää hameelle käyttöä.

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Kettu vahti

Töihin lupasin huovuttaa kännykkäpusseja, kuten aikaisemin taisin mainita. Niitä tein jo viime jouluna omille sekä muiden sukulaisille. Kovin aikaavieviä ne ovat ja lopputuloksesta ei voi aina olla ihan varma. Onnistuessaan ne ovat aika hulvattomia vahteja kännykälle.





Tässä kettu vielä takaa päin. Täytyyhän kunnon ketulla nyt häntäkin olla.


torstai 10. kesäkuuta 2010

Kortteja, kortteja

Tuli taas väkerrettyä kortteja ilman sen kummempaa osoitetta. Värit eivät oikein pääse oikeuksiinsa näissä valokuvissa. Sääli! Kun katselin vanhoja päivityksiäni, havaitsin että pääpaino on viimeaikoina ollut korteissa. Täytyy vissiin ryhtyä kokeilemaan jotain muutakin. Kännykkäpusseja olen luvannut töihin huovuttaa. Niitä pitäisi tehdä, mutta vastassa on ollut suuri viitsimis kynnys.

Palatakseni kortteihin. Tämä keskeltä aukeava kortti on ihan kiva, mutta sitä kun olen tässä katsellut, niin koko ajan on sellainen olo, että siitä puuttuu jotakin. Lisäsin ääriviiva-kukkaset kortin kulmiin, mikä vähän helpotti oloani, mutta täysin tyytyväinen en ole vieläkään. Tämä on ensimmäinen Torehead 3D, jonka olen tehnyt. Olen aina rakastanut niitä, mutta en ole löytänyt kuvia mistään. Viime käsityömessuilla Turussa arkkeja oli, joten hamstrasin niitä pienen varaston.





Tästä kortista tuli ehkä vähän liian kuviollinen, mutta pidän siitä silti. Erityisesti tykkään nauhakoriste "jutusta". Minä taidan luonnostaan tehdä enemmän ns. tyttöjen kortteja.





Viimeisestä kortista tuli oikein söpö. Pyörittelin noita taustalla olevia paperikolmioita olohuoneen pöydällä pari päivä. Tiesin, että haluan tehdä niistä kortin, mutta luovuus ei ottanut tuulta heti purjeisiin. Taustakortti olisi ehkä saanut olla jonkin muun värinen, mutta toimii se näinkin.


tiistai 8. kesäkuuta 2010

Yhteissynttärit

Enoni ja hänen kumppaninsa juhlistavat syntymäpäiviään melko lähekkäin. Heillä on ollut tapana yhdistää juhlat. Tänä vuonna vuosia kertyy yhteensä 120 vuotta (60+60). Lahjaa ei saanut ostaa, mutta kukaan ei puhunut mitään kortista. Hah! En ole täysin tyytyväinen korttiin, mutta äidille ainakin kelpasi. Onnea Reijolle ja Ritvalle!


sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Onnea uusille ylioppilaille!

Pikkuserkun tytär valmistui ylioppilaaksi. Vaikka en itse mennytkään paikalle juhlistamaan, täytyi kuitenkin tehdä onnittelukortti. Kortin pohja minulla on ollut valmiina jo pari vuotta. En ole vaan koskaan oikein keksinyt mitä laittaa keskelle. Ideat olivat aika vähissä kun piti kehittää nopeasti ylioppilaskorttia. Päätin kokeilla, miten ylioppilaslakki sopisi rinkulan keskelle. Liimasin vielä ääriviivatarran rajaamaan paremmin kortin reunoja. Minulla on samanlainen vihreän sävyinen "blankki" odottamassa aikoja parempia. Saa nähdä, mitä sen sille saadaan laitettua.


maanantai 10. toukokuuta 2010

Kortteja, kortteja

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille näin jälkikäteen. Omaa äitiä muistettiin pienellä lahjalla ja tietenkin kortilla. Ajattelin kokeilla CD-korttia, joita en ole tehnyt pitkään aikaan. Ihan kiva siitä tuli, vaikka kuvassa värit ovatkin kovin hailukat. Kortti sisälsi ikkunan pesu -lahjakortin, joka tosin saattaa siirtyä ensi vuoteen julkisivurempan takia.





Siskolla oli synttärit viime kuussa, mutta unohdin laittaa koko kortin esille. Tässä se nyt on. Kortti ei ollut malliltaan mitenkään erikoisen haasteellinen. Minun korttini tuntuvat näyttävän enemmän tai vähemmän kaikki samoilta. Tästä tuli kuitenkin jotenkin erilainen. Ainakin minusta.


maanantai 19. huhtikuuta 2010

vauvanvaatteita

Ristiäslahja tuli jo aikoja sitten valmiiksi, mutta kuvien koneelle saamiseen meni aikaa. Yllätys! Itse olen aika tyytyväinen. Vähäsen retro kangas. Mua kyllä pelottaa, että mekko on liian pieni. Ei pienet ihmisetkään niin pieniä voi olla. No, tyttö varmaan jossain vaiheessa leikkii nukeilla, joten eiköhän se sille ainakin sitten sovi.





Nukkumispussi, lasten makuupussi tai miksi sitä nyt kutsutaankin onnistui yli odotusten. Täytyy tosin tunnustaa, että vetoketju osoittautui liian haastavaksi (liikaa kangasta). Äiti ompeli sen. Muuten se on ihana. Pehmeä ja lämpöinen. Fleeceä ulkopuolella ja trikoota sisällä. Tekisi mieli tehdä itselle samanlainen. Tosin muutaman koon suurempi.


sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Synttärilahja

Tämä huivi ei ole itse asiassa minun tekemäni. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, virkkaaminen ei oikein minulta suju. Kaikkea pikku tarkkaa näperrystä jaksan kyllä vääntää loputtomiin, mutta virkkaukseen minulla ei riitä pitkäjänteisyyttä. Tämän huivin sain syntymäpäivälahjaksi ystävältä. Sain itse valita värin. Vaaleankeltainen tuntui sopivan lapselliselta väriltä. Siitä tuli vaan niin hieno, että oli pakko laittaa esille.


tiistai 13. huhtikuuta 2010

Ristiäiskortteja

Tässä niitä lupaamiani ristiäskortteja. Kortit ovat vähän semmoinen juttu, että kun niitä alkaa väsäämään, niin samalla tulee tehtyä useampia. Niin kävi nytkin. Tarvitsin vain yhden, mutta innostuksissani tein muutaman ylimääräisen. Kaikkia korttimalleja tein sekä tyttö- että poikaversion.

Ensimmäiset kortit, jotka tein ovat aika perinteisiä. Olen joskus törmännyt malliin ja halusin itsekin tehdä samanlaiset. Ihan kivathan niistä tuli. Vähän ehkä liian perinteisen söpöset minun makuun.





Tässä muutama vähän epätavallisempi vauvakortti. Tähän ensimmäiseen en ole oikein tyytyväinen. Siitä tuli vähän sekava.





Ei tämä toinenkaan niin perinteinen ole, mutta jotenkin minä pidän siitä. Yksinkertainen ja kivat värit.





Näistä tossukorteista pidän itse kaikkein eniten. Niistä tuli kesäisiä ja raikkaita. Vihreä on ehkä suosikkini, mutta koska vauva, jonka ristiäiskahville olen menossa sattuu olemaan tyttö taidan valita keltaisen. Erottuupahan joukosta, kun kaikki muut tuovat vaalenapunaisia.


sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Vauvatossut

Tietokoneeni on temppuillut, joten en ole päässyt päivittämään blogia vähään aikaan. Tosin eipä ole paljon ollut päiviteltävääkään. Nämä pienet tossut virkkasin pienelle ihmiselle, joka parin viikon kuluttua saa nimensä. Virkkaaminen ei oikein ole minun juttuni. Käsialani ei ole tasaista, enkä muutenkaan jaksa virkkaamista. Vauvateema jatkuu ainakin muutaman päivityksen ajan. Vauva saa kastelahjaksi muutaman uniikin vaatekappaleen, joita olen ommellut äidin kanssa. Laitan kuvat näkyville, kunhan saan vaatteet valmiiksi. Korttikin täytyy tietenkin tehdä.


tiistai 2. maaliskuuta 2010

Kortteja

Kaiken näköistä on viime aikoina tullut näperrettyä, mutta ei oikein mitään esityskelpoista. Skräppäystä olen kovasti kokeillut. En ole koskaan ennen skräpännyt. Mielenkiintoista! Nyt kun olen päässyt vauhtiin, sitä voisi jatkossakin harrastaa enemmän. Korttejakin on tullut väsättyä useampia. Tässä niistä muutama.

Äiti tilasi taas yhden kortin. Äidillä oli pienenä nukke, joka sai nimensä minun pikkuserkkuni (joka iältään olisi paremmin meidän äidin pikkuserkku) Annen mukaan. Anne-nukke. Äiti halusi muistaa Annea Anne-kortilla.





Tällä kortilla ei varsinaisesti ole vielä osoitetta. Teki vaan mieli tehdä jotain söpöä.





Kaverilla on synttärit tulossa. Niin itse asiassa minullakin. Ajateltiin juhlistaa synttäreitä yhdessä lauantaina. Halusin kortissa olevan voimakkaat värit, mutta samalla jotain humoristista. Saajansa mukaan. Miten lie onnistunut?