keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Isänpäivästä ja koruista

Isänpäivä tuli ja meni. Isää muistettiin paitsi lahjoin ja yleisellä palvonnalla, mutta myös kortilla. Isä on meidän suvun pikku Myy. Älkää vaan kysykö, mistä se tulee. Sisäpiirin huumoria. En edes itsekään muista, mistä vitsi on saanut alkunsa. No, kuitenkin, pikku Myylle piti tehdä pikku Myy kortti. Kortti on yksinkertainen, mutta pidän sen syksyisistä väreistä.





Koulussa meillä on kädet täynnä harjoitustöitä, mutta iltapajoissa saa tehdä omiakin juttuja. Tein kaverille nämä yksinkertaiset korvikset kiitokseksi. Korviksista oli vaikea ottaa kunnon kuvaa. Mikäli kuva ei ihan kerro kaikkea, voin kertoa, että ne ovat vähän kuperat karkealla filssillä matatut hopea korvikset. Korviksista pidettiin sen verran, että sain heti kolmen parin tilauksen. Iik!





Tulevana viikonloppuna on sitten käsityömessut Tampereella. Kauhistuttaa jo nyt, kuinka paljon rahaa tulee menemään. Messuilta täytyy löytää 20 mm kivi rintakorua varten, jota teen täytetyönä, kun edellinen työ tuli valmiiksi. Koru on jo aiheuttanut lieviä agressioita. Saa nähdä koska se tulee valmiiksi.

lauantai 6. marraskuuta 2010

Plastista sommittelua 3

Huh! Päivityksiä vaan satelee. Olisipa sitä aina näin ahkera. Terveisiä Lahden käsityömessuilta tai Kätevä&Taitava- tai Taitava&Kätevä-messuilta tai jotain sinne päin. Jos olisi rikas, niin voisi ostaa kaikki ihanuudet, mitä sattuu näkemään. Sääli, ettei ole. No, jotain kuitenkin mukaan sattui. Lähinnä huovutusvillaa ja yksi joululahja. Hys! Eipä siitä sen enempää. Ei koskaan tiedä, kuka tätä lukee.

Mutta vielä viimeisen kerran plastisen töitä. Kipsi relieffin irrotus sujui yllättävän hyvin. Itse kuvio pysyi ehjänä, mutta taustasta lohkesi muutama palanen. Kulma piti sitten valaa uudestaan. Saa nähdä, miten kestää.




Kipsityön halusin maalata iloisilla väreillä ja iloinenhan siitä tulikin (ehkä vähän liiankin huvittava). No, tämä tuskin pääsee minnekään kunniapaikalle. Ehkä sitä vähän aikaa katseltuani, se löytää tiensä roskikseen.




Viimeistä edeltävällä tunnilla opettaja esitteli uuden muotoilu materiaalin. Sen nimeä en oikein enää muista (power text tai jotain sinne päin). Liuosta käytetään kai enemmän kankaan kovettamiseen, mutta yhdistettynä pakkaukseen kuuluvaan jauheen kanssa saadaan aikaiseksi muovattavaa massaa. Päätin massaa kokeilla ihan uteliaisuuttani pienessä korumittakaavassa. Yksi meidän luokkalainen teki pienen patsaan täällä aineella. En tiedä mitä patsaassa oli tukirakenteena, mutta se päällystettiin tähän ihme nesteeseen kastetulla harsolla ja lopuksi spreijattiin mustaksi. Siitä tuli aika makea. Minun koruni ei oikein onnistunut tai no, onnistui ja onnistui. Aine taitaa sopia paremmin kankaan kovettamiseen ja massa tukirakenteisiin. Pikkutarkkaan näperrykseen se ei oikein käy. Massan pinta kuivuu todella nopeasti ja alkaa halkeilla vaikka koko massan kuivumiseen kuluisikin aikaa viikon pari pari. Korun tein kuitenkin valmiiksi. Maalasin sen ruskeaksi ja päälle tupsutin metallinhohteista pronssipigmenttiä. Ihan kiva. Vähän ruosteisen näköinen.


Plastista sommittelua 2

Plastinen sommittelu pääsi jo loppumaan (valitettavasti), mutta kaikki kuvat eivät ole vielä koneella. Tässä siis muutama kuva ja loput toivottavasti tämän viikonlopun aikana.

Suurin suosikkini kaikista plastisen töistä oli tämä seinälle päätyvä naamio-versio.

Viritelmän keskelle väännettiin kananverkosta tukikehikko...




... joka päällystettiin sanomalehdellä ja voimapaperilla...




... lopullinen muoto ja yksityiskohdat saatiin aikaiseksi paperimassalla tai lumppumassalla (en ole ihan varma mitä se oli). Vaikka kuva ei annakaan naamiolle täysin oikeutta, tämä seinä-jumala on tosiaankin ehdoton suosikkini. Ajattelin sen ensin maalata, mutta lopputuloksesta tuli aika kivisen näköinen, mikä sopii hyvin teemaan. Voi olla, että jossain vaiheessa päädyn kuitenkin maalaamaan sen, mutta nyt se saa ainakin olla ihan näin.




Koska kerran tunnilla tuli vähän tylsempi hetki, pädyin muotoilemaan jonkun kananverkkokokeilusta siilin. Kultaseppäopiskelijat näkivät siinä heti sormustelineen, mutta minä olen vielä antanut hänen viettää vapaa-aikaa ikkunanlaudallani.


maanantai 1. marraskuuta 2010

Lisää päivityksiä

Sainpahan sittenkin laitettua vielä nämä kuvat nettiin. Koulussa sai tehdä ensimmäisessä jaksossa paperiveitsen lisäksi komsiopallon jos ehti. Minä en ihan saanut palloani valmiiksi jakson aikana, mutta iltapajoissa se tulli lopulta tehtyä. Itse pallo on ollut valmiina jo varmaan kuukauden. Kuvien ottaminen on vaan kestänyt, koska halusin ottaa korusta kuvan sammaloituvan kiven päällä (älkää vaan kysykö miksi). Koskaan ei vaan sattunut pallo sekä kamera mukaan, kun oli sopivasti luonnon helmassa. No, tänään koulu loppui aikaisin, niin päätin lähteä luontokuvaamaan Lahden Lanu-puistoon. Sielä täytyy käydä kuvaamassa useamminkin. Niin korkealta olisi melkein voinut nähdä esteettä kuninkaallisiakin.

Komsiopallo tai helistinpallo onnistui aika hyvin. Ainakin se helisee kauniisti. Pallosta vaan ei oikein meinannut tulla palloa vaan vähän littänä. Sitten se vielä juotosvaiheessa tippui lattialle, jolloin siihen tuli lomo. No, tyytyväinen olen silti lopputulokseen. Ääni on nimittäin todella hieno, vaikka itse sanonkin.

Vaikka suuri taiteellinen silmä käskikin kuvaamaan sammaloituneen kiven päällä, paras kuva onnistuikin sammaloituneen puun rungon päällä. Lähellä, lähellä.





Vähän lähempää. Vaikka pallo ei olekaan loppuun asti kiillotettu, se silti peilaa sen verran, että tekijä pääsi jokaiseen kuvaan itsekin mukaan. Pitäisi vissiin mennä jonnekin valokuvaus kurssille. Kai jossain kansalaisopistossa järjestetään kuvaamisen alkeita tavis kameralla tai jotain.


Syysloma

Syysloma tuli ja meni. Tuli kavereita nähtyä, vietettyä "laatuaikaa" vanhempien kanssa ja vähän askarreltuakin. Äidin teki kovasti mieli valaa kynttilöitä, joten minä reippaana tyttönä hain kaupasta materiaalit ja eikun valamaan.

Elämäni ensimmäisen kerran kokeilin geelikynttilöiden tekoa. Geelikynttilöistä en oikein kynttilöinä tykkää, mutta niiden tekeminen oli kivaa. Paljon mahdollisuuksia. Kolmeen Ekotorilta ostettuun 0,50€ lasiin valoin kolme vähän erilaista kynttilää. Ihan kivoja niistä tuli. Ohjeessa kylläkin sanottiin, että astia ei saisi kaveta ylöspäin, eikä joukossa saisi olla palamatonta materiaalia ja minulla on molempia. No, ompahan kivoja katsella. Seuraavalla kerralla sitten!





Perinteisiä kynttilöitä tehtäessä meidän itse tehdyt muotit vähän falskasivat, joten sai olla tarkkana aina ensimmäistä kerrosta valaessa. Vaikka alkuperäinen idea oli äidin, ei hän lopulta valanut kuin yhden kynttilän. Pitkä maitopurkkiin valettu on äidin ja loput minun. Äiti kokeili, mitä tapahtuu kun yhdistää punaisen ja vihreän värinapin. No, tuloksena oli mustaa. Äiti ei väristä pitänyt ja into sammui siihen. Minä tein urheasti omani loppuun. Puna/vihreään littanaan kynttilään tuli muotista jännä kuviointi.





Kauneimmat kynttilät tulivat valamalla sulaa kynttilämassaa jääpalojen päälle. Minun on aina tehnyt mieleni kokeilla näitä, mutta vasta nyt sain aikaiseksi. Sisällä on kaupasta ostettu valmis pöytäkynttilä. Kynttilä pistettiin maitopurkin sisään, ympärille jääpaloja ja päälle kaadettiin kynttilämassaa. Osa minun jääpaloistani taisi olla liian isoja ja onkaloista tuli liian suuria. En tiedä, miten kynttilä tulee käyttäytymään palaessaan, mutta nättejä niistä silti tuli ja ensi kerralla tietää paremmin.