torstai 20. tammikuuta 2011

Uuni tuore

Kerrankin saan jotain nettiin samantien. Tämän sormuksen sain iltapajassa TÄNÄÄN valmiiksi. Paksua hopeaa. Kuvasta ei ehkä saa kunnolla selville, mutta ulkopuoli on matattu ja sisäpuoli kiillotettu. Sormus istuu käteeni kuin nenä päähän. Pidän siitä kovasti. Hyvin yksinkertainen malli. Minä en yleensä käytä sormuksia, mutta tätä toivon oppivani käyttämään. Eipä ole kolhiintumisen kanssakaan ongelmia, kun on mattapintainen.


sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Puhdas viikonloppu

Tämä viikonloppu oli omistettu saippuan tekemiselle. Ilmottauduin Harjulan kansalaisopiston saippuan teko kurssille, joka järjestettiin tänä viikonloppuna. Kurssille oli ilmottautunut kymmenen ihmistä, joista viime hetkellä neljä peruutti. Paikalle saapuneet saivat siis hyvin perusteellista opetusta ja välineet riittivät kaikille. Itse sain aikaiseksi kahdella ja puolella kilolla 32 uniikkia saippua. Määrä on sangen vaatimaton, kun ajattelee, että useimmat käyttivät yli neljä kiloa saippuamassaa.





Ja nyt muutama lähikuva. Nämä narussa roikkuvat simpukan malliset saippuat kirjaimellisesti haisevat. Vaaleanpunaisessa on hajusteena ruusu ja ruskeassa terva. Tervasaippuaan en lisännyt lainkaan väriainetta. Terva värjäsi itsestään hyvin tummaksi. Haju on hyvin voimakas.





Kaikenlaisia pikkuesineitä täytyi tientenkin saippuoihin tunkea. Nappisaippua on ehkä kaikista saippuoista oma suosikkini. Kukkasaippuaan lorautin hunajaa joukkoon. Väri muuttui vähän kellertäväksi, mutta hunajan hajuan en kyllä huomaa. Simpukkasaippuassa on pohjalle (kuvan näkymättömiin) ripoteltu seessaminsiemenia. En tiedä miten ne toimivat pesutilanteessa. Hyvältä ne ainakin näyttävät.





Kaikista kukkasaippuoista tuli oikein söpöjä. Vasemman alareunan kukkasaippuassa on värjätty yläosa punaiseksi ja pohja vihreäksi. Valitettavasti valokuvan kuvakulmasta kukka näyttää vain ruskealta.





Näistä kaikista tuli hyvin jänniä saippuoita. Yläreunan saippuaan on ripoteltu aniksen siemeniä. Saippua tuoksuu ihanasti anikselta. Ruskeassa saippuassa sekoitin massaan kanelia, inkivääriä ja kardemummaa. Kaneli värjäsi saippuan lähes kokonaan ruskeaksi. Kaneli siinä myös voimakkaimmin tuoksuu. Alimmassa saippuassa on saippuaan ripoteltu merisuolaa. Suola tekee saippuan kovemmaksi ja hoitaa myös ihoa.





Luffasienisaippuaan lisäsin sitruunan tuoksua. Luffasientä olen aina halunnut kokeilla. Tämän saippuan pidän ainakin itse. Haluan kokeilla miltä se tuntuu käytössä.





Tässä yleiskuva kaikkien kurssilaisten tuotoksista. Tässä ei ole vielä edes kaikki. Monet tekivät sarjatuotantona yhdenlaisia saippuoita, mutta minä keskityin enemmän uniikkivalmistukseen. Yhdessä oli kiva tehdä ja toisilta sai paljon ideoita. Kantapään kautta tuli opittua paljon, mutta onneksi saippuan voi aina sulattaa uudestaan. Saippuoita oli kiva tehdä. Valitettavasti lainsäädäntö on tehnyt niiden myymisen aika hankalaksi.





Kurssilla annettiin myös vinkkejä lahjapakkauksien väsäämiseen. Seuraavaksi sitten siirrynkin paperiaskarteluun ennen kuin voin antaa saippuoita eteen päin.

Päiväpeitto

Kun nyt kerran lähdettiin päivittämään, niin päivitetään nyt sitten tämäkin. Ainakin viisi vuotta sitten haaveilin tekeväni vanhemmilleni makuuhuoneeseen päiväpeiton tilkuista. Otin mitat, suunnittelin kuvion ja ostin tarvittaman määrän tilkkukankaita. No, sitten tapahtui klassinen takaisku.. innostus hiipui. Joka joulu siitä saakka olen ennen joulua kaivanut tilkut esiin, pyöritellyt niitä käsissäni ja miettinyt, että josko nyt saisin jotain aikaiseksi. Vanhempani ovat sen jälkeen sekä muuttaneet sänkyä, että huoneen värimaailmaa. Uuteen (isompaan) sänkyyn ja punertavaan värimaailmaan keltaisen vihreät tilkkuni eivät oikein sopineet. Kankaan määräkin aivan liian vähäinen.

Sitten sain idean tehdä peitto mökille. Väritys on juuri oikea ja sänkykin pienempi. Peitto ei tullut koskaan valmiiksi, koska joku idiootti ei osannut laskea vanukankaan menekkiä oikein. Hyvä Eppu! Tässä on nyt kuitenkin päiväpeiton valmis kuvio-osa. Peittoon tuli ympärille vielä beige reunus. Reunuksen sain ommeltua kiinni, mutta äiti saa vielä päättää sen tarkat mitat. Sitten käyn ostamassa lisää vanua ja viimeistelen peiton. Onneksi mökkikauteen on vielä matkaa.

Näin massiivista tilkkutyöt en olekaan ennen tehnyt (enkä vähään aikaan teekään). Pienen yksiöni lattia oli viikkokausia tilkuilla peitetty. Liikkuminen oli vähän hankalaa ja imuroinnin jätin kokonaan väliin. Kuviosta tuli oikein kaunis ja raikas. Beigen reunksen saatan vielä vaihtaa. Riippuu äidistä!


Kultasepän töitä

Minä olen huono blogin pitäjä. Lupailen vaan päivityksiä ja sitten katoan taas jonnekin. Valitan! Yritän parantaa tapani. Kultasepän töiden kanssa on vähän niin, että kun niitä on hiki hatussa vääntänyt, ne haluaisi esitellä mahdollisimman edustavasti. Ylpeähän kukin omista tekeleistään on. Ei millään raskisi pistää huonoa kuvaa nettiin.

No, tässä on nyt kaikki tähän asti tehdyt kultasepän työt. Yksi medaljonki tosin puuttuu. Sen annoin äidille joululahjaksi, joten yritän muistaa kuvata sen kun olen Turussa käymässä.

Ensimmäisenä on manttelisormus. Manttelisormus tarkoittaa, että se on rakenteeltaan ontto. Kaikki osat on sahattu levyhopeasta, taottu muotoonsa ja joutettu yhteen. Perusmalli oli kaikilla sama, mutta kansiosan muodon ja kuvioinnin sai itse suunnitella. Moni teki ympyränmallisen, mutta minä halusin alusta asti sormen suuntaisen soikion. Tehdessä huomasin, että ympyrä tai leveys suuntainen soikio olisi ollut helpompi tehdä, mutta minä olin itsepäinen. Kannen desig-idea syntyi yhtenä iltana kun piirtelin ehdotuksia mahdollisiksi kansikuvioiksi. Halusin yhdistää hopeaan jotain muuta epätavallista materiaalia. Sahasin kanteen yhden isomman reijän ja sen ympärille porasin monta pientä reikää. Reikiin pujotin vaaleanpunaista kuminauhaa. Monta kokeilua sain tehdä messinkilevyllä, ennen kuin löysin oikean reikien määrän/välin ja pujotustekniikan. Kokeiluissa käytin paksumpaa ruskeaa kuminauhaa. Se kai olisi sopinut lopulliseen työhänkin paremmin. Reikien ansiosta sormukseen näkee sisälle saakka.

Sormuksesta ei tullut niin hieno kuin alkuperäinen päässä ollut visio oli, mutta ei myöskään niin kaamea kuin teon yhteydessä nousseet pahat painajaiset. Lopulta sormus menee kuitenkin sulatukseen. Minulla ei ole sille käyttöä. Siitä tuli itseasiassa vähän liian pieni minulle.





Sormuksen sisäputkestä jäi kummaltakin puolelta vajaat ympyränmalliset kappaleet ylitse. Ensin ajattelin yhdistää ne jotenkin sormukseksi, mutta sitten syntyi idea korviksista. Ylijäämä kappaleet olivat vähän eri mallisia. Viilasin niistä suurimmat epäsymmertrisyydet pois. Mikroporalla kaiversin koukerokuviot ja patinoin syntyneet kolot. Korviksista tuli tosi kivat. Ihan minun tyyliseni. Vähän ne on hankala pujottaa korvaan, mutta korvassa ne näyttävät oikein kauniilta. Kuvien ottaminen niistä on ollutkin sitten yhtä tuskaa. Kun ensilumi satoi Lahteen olin ihan innoissani ottamassa kuvia korvakoruista. Lumi oli upottavaa hötyä, eikä korviksista meinannut saada millään kunnon kuvaa. Koko kuviota en saanut kuvaan, eikä korviksen muotokaan tule kunnolla esiin. Näistä koruista otan joskus vielä paremman kuvan.





Kummitytölle tein joululahjaksi tällaisen kaulakorun. Keskellä oleva kivi on vaaleanpunertava ruusukvartsi, vaikka se kuvassa näyttääkin valkoiselta. Vaikka koru olikin varsin yksinkertainen, aloitin sen tekemisen aivan liian myöhään. Pintakäsittelyyn en ole lainkaan tyytyväinen. Ensimmäinen kiven istutustyö olisi myös voinut olla joku ei lahjaksi menevä. Istutuksessa jouduttiin käyttämään hyvin epäkultaseppämaisia välineitä hyväksi, että koru saatiin istumaan paikallaan. Toivon vaan, että kahdeksan vuotias kummityttöni ei ole kovin kriittinen.





Takaa päin koru näyttää tältä. Taakse sahattu valoaukko antaa nimensä mukaisesti kivelle lisää valoa, jotta se näyttää kirkkaanmalta ja toivottavasti kauniinmalta.





Tässä jaksossa meillä alkoi myös kaiverrus. Yksinkertaisesti sanottuna: kaiverrus ei ole helppoa. Teimme itse oman kaivertimen ja jo sen tekeminen oli haasteellista. (Omalle sormelle oikea pituus, suora harja oikeassa kulmassa, tasaiset pinnat ilman extra-harjoja jne.) Vaikka epäilenkin oman kaivertimeni onnistumista, en silti usko, että minusta koskaan tulee kummoistakaan kaivertajaa. Tai siis ei. Kummoinen kaivertaja voi ehkä tulla, mutta se tarvitsee vain paljon toistoja. Kaivertamista, kaivertamista ja kaivertamista. Uutena kaivertajana tulee käyttyä liikaa voimaa kaivertamiseen. Ensimmäisen kaiverruskerran jälkeen minulta katosi tunto kolmesta oikean käden sormesta. Tunto palasi vasta parin päivän päästä (aivan totta, en valehtele). Oikean kulman löytäminen on myös vaikeaa. Jos kulma on liian jyrkkä, kaiverrin kaivautuu liian syvälle. Kaiverrus on raskasta ja jälki muhkuraista. Jos kaivertaa liian matalalla, kaiverrin lipsuu helposti.

Tässä yksi esimerkki kaiverrusharjoituksista. Kuvasta ei onneksi näy kuinka usein kaiverrin on lipsunut, mutta voin kertoa, että usein. Muihin kupari lyvyihin harjoiteltiin kirjoitusta.


sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Kortteja, kortteja

Anteeksi päivitysten totaali lopahtaminen. En ole vaan saanut aikaiseksi. Muutenkin lähes kaikki päivitettävät tekeleet liittyivät jollain tavalla jouluun, eikä niitä uskaltanut lähettää bittiavaruuteen ennen pakettien avaamista. Nyt kaikki paketit on ehditty jo avata ja päivityksiä olisikin tälle viikolle luvassa pieni pläjäys. Koulussakin on jotain saatu aikaiseksi. Nyt eletään jo kolmatta jaksoa, joten koko toisen jakson tuotanto puuttuu. Ne saavat kuitenkin vielä odottaa. Koulussa meille opetetaan tietotekniikan tunnilla myös vähän valokuvausta (huimat pari tuntia). Olen lisäksi ilmottautunut kansalaisopiston valokuvauskurssille. Jos vaikka oppisin oikeasti kuvaamaan kamerallani. Saa nähdä!

Aloitetaan päivitykset (ennen nukkumaan menoa) vaikka korteista. Olin ihan varma, että niitä olisi ollut enemmänkin, mutta kamerassa ei ainakaan muita löytynyt.

Joulukorttien väri oli tänä vuonna sininen tai oikeammin turkoosi. Kuvasta ei tullut alkuunkaan hyvää, mutta onneksi itse kortit onnistuivat. Värit olivat oikein kirkkaan tai talvisesti kai voisi sanoa kirpeän pakkasmaiset.






Joululoman vietin kotona vanhempien nurkissa. Loman aikana tuli tarvetta kahdellekin kortille. Valitettavasti kaikki tarvikkeeni olivat tietenkin Lahdessa. En halunnut ostaa paljoa ylimääräistä tavaraa porukoitteni nurkkiin pyörimään, joten tein melko yksinkertaiset kortit kummallekin.

Ensimmäinen on kummisedälleni syntymäpäiväkortti. Kuka sanoo, ettei 60-vuotiaalle voi tehdä nallekorttia. Ei siitä nyt kovin kummoinen tullut, mutta ihan söpö. Ääriviivatarra numerot ja onnittelut olisivat kuitenkin tuoneet korttiin vähän arvokkuutta. Se minua häiritsee.





Toinen kortti on serkun pojalle. Itse juhliin en pääse, kun koulu kutsuu, mutta sainpahan ainakin kortin tehtyä.