Lahden kansalaisopistossa järjestettiin huovutuskurssi ja minähän olin heti innokkaana ilmoittautumassa. Kurssi oli virallisesti nimeltään pesukone huovutusta, mutta onneksi kahden viikonlopun aikana sai tehdä muutakin.
Joulupukki toi äidilleni lahjaksi punaisen huopahatun, josta olin kovasti kateellinen. Kurssilla sain mahdollisuuden tehdä oman hattuni. Vähän minua epäilytti, mahtavatko taidot riittää julkisesti käytettävän hatun tekemiseen. Hattu onnistui yli odotusten ja vielä paremmin. Vähän koomiseltahan minä näytän kun vedän sen päähäni, mutta mitä uutta siinä nyt olisi. Hattu valmistui täydellisellä hetkellä. Kovat pakkaset alkoivat siitä. Hatun kun vetää päähänsä ei päänuppi edes huomaa kylmyyttä. Valkoinen koriste on tehty lierin ylimääräisestä materiaalista. Kukka on kiinni hakaneulalla. Sen voi halutessaan vaihtaa näyttävämpään punaiseen kukkakoristeeseen.
Ensimmäinen varsinainen pesukone huovutukseni oli kirpparilta ostettu keltainen huivi, johon asettelin pohjalle kahta eri sävyistä silkki-merinovillaa sekä keltaista ja valkoista koristeeksi. Huivi kävi kaksi kertaa pesukoneesta enkä siltikään ollut oikein tyytyväinen pintaan. Villa otti kyllä oikein hyvin huiviin kiinni, mutta käsillä huovuttaen sain pinnasta vielä tiiviimmän. Huivista tuli oikein kiva. Livenä huivi näyttää vielä paremmalta. Kuva jotenkin imee värit.
Tämä on toinen kirpparilta ostettu huivi, jonka huovutin pesukoneessa. Alkuperäisessä visiossa kukkia olisi tullut vain päihin, mutta latoma vaiheessa löysin ison reiän keskeltä huiviä. Reikiä löytyi myös huivin päästä. Ei huivi muistaakseni euroa tai kahta enempää maksanut, eikä sillä huovuttamisen kannalta ollut mitään väliä. Reiät sai hyvin peitettyä villalla. Periaatteesta olen silti kiukkuinen. Kuka menee kirpputorille myymään rikkinäisiä vaatteita. Kirpputorilla pitäisi päästä turhaksi käyneestä, mutta KÄYTTÖKELPOISESTA tavarasta eroon. Argg! No, huivi kuitenkin onnistui. Villa oli käsin liukuvärjättyä, joten huivin kukkaset ovat kivasti vähän eri värisiä.
En tiedä, mitä ajattelin kun villat tätä huivia varten tilasin. Ehkä halusin tehdä jotain erilaista, koska huivi ei todellakaan ole minun väriseni. Huivi ei muutenkaan oikein onnistunut. Villa ei kunnolla tarttunut ostamaani sifonkikankaaseen kiinni. Revin sen sitten irti. Huivin jouduin käsin huovuttamaan loppuun, koska villa ei muutenkaan ollut huopunut oikein tasaisesti. Sifongin ompelin koneella huivin taakse. Puuvillapitsit ostin Lahtelaisesta käsityöliikkeestä. Nappineppi tai Neppinappi tai jotain. Aivan ihana liike. Varsinainen löytö. Vihjeen sain luokkakaveriltani. Suosittelen kaikille Lahdessa liikkuville käsityön ystäville. Nappe ja erilaisia pitsejä ja koriste nauhoja lattiasta kattoon. Sieltä löytyy myös lankoja. Ihana, ihana liike!
Kuten sanottu, en todellakaan tiedä mitä huivilla tulen tekemään, mutta tulipahan tehtyä.
Kurssilla pääsi kokeilemaan erilaisia huovutus juttuja. Paljon oppi myös katsomalla muiden tekemisiä. Eräs eläkeläinen huovutti itselleen jakkukankaan ja kuvioi sifonkikankaan kahta kesähametta varten. Sääli, etten pääse näkemään valmiita vaatteita. Kankaat ainakin olivat aivan ihania. Itse aion tulevaisuudessa huovuttaa itselleni verhot!
Kokeilu mielessä huovutin nämä rannekkeet. "Raaka-aineena" käytin käsin värjättyä esihuovutettua villalevyä. Aika jännät niistä tuli. En tiedä mitä käyttö minulla niillekään. Halusin vaan kokeilla. Rannekkeiden sisäpuolelle täytyy ainakin ommella jonkin toinen kangas, muuten ne kutittavat liikaa.
torstai 24. helmikuuta 2011
Ällön söpöä
Tällä kertaa tein tilauksesta kortin 1-vuotiaalle pikku neidille. Päästin hempeämmän puoleni valloilleen ja tuloksena oli vaaleanpunainen unelma (tai painajainen). Kortti tuli tehtyä vähän kiireessä, joten paljon jäi parannettavaa, mutta kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen. Halusin vaaleanpunaisen kortin ja sellainen tuli tehtyä.
torstai 17. helmikuuta 2011
Kylmää vastaan
Lähtökohtahan on se, että olen elämässäni kutonut vain yhdet villasukat. Nekin yläasteella. Kun sitten näin näiden sukkien ohjeet lehdessä, olin ihan varma, etten saa niitä ikinä valmiiksi tai jos saan, niin sitten alkaa myöskin kevät. No, toisin kävi. Sukat tulivat valmiiksi ja talvi kunnolla vasta alkoi. Hui, että kun on kylmä.
Sukista tuli oikein lämpimät ja kivan näköiset. Minun kudontajälkeni on aika isoa, mutta ainakin se on tasaisesti isoa. Ohjetta jouduin paljon soveltamaan. Ensimmäistä sukkaa kutoessa ei tullut kirjoitettua kerros- ja silmukkamääriä ylös, joten toisesta sukasta tuli, laskemisesta huolimatta, vähän eri kokoinen. No, ketäpä se haittaa. Hyvin ne jalkaan mahtuvat ja lämmittävät. Ihan heti en taida alkaa kutomaan mitään muuta. Nautitaan nyt näistäkin.
Sukista tuli oikein lämpimät ja kivan näköiset. Minun kudontajälkeni on aika isoa, mutta ainakin se on tasaisesti isoa. Ohjetta jouduin paljon soveltamaan. Ensimmäistä sukkaa kutoessa ei tullut kirjoitettua kerros- ja silmukkamääriä ylös, joten toisesta sukasta tuli, laskemisesta huolimatta, vähän eri kokoinen. No, ketäpä se haittaa. Hyvin ne jalkaan mahtuvat ja lämmittävät. Ihan heti en taida alkaa kutomaan mitään muuta. Nautitaan nyt näistäkin.
sunnuntai 13. helmikuuta 2011
Taottu sormus
Kolmas jakso on viimeinkin ohi. Huh! Kyllä oli kestämistä. Kauheasti stressiä ja tuntui ettei mikään oikein onnistu. No, ei kyllä onnistunutkaan. Ei ainakaan niin kuin piti. Jakson aikana sain tehtyä rintakorun ja sormuksen. Niistä ei voi kyllä sanoa muuta hyvää kuin, että ne tulivat valmiiksi. No, ne menevät vielä opettajille arvioitaviksi ja ehkä vitriiniin näytille (hui, hirveää), joten kuvia joutuu vielä odottamaan.
Äitini tykästyi valmistamaani leveään sormukseen ja halusi itselleen samanlaisen. Sormus on vähän kapeampi kuin omani, noin 7 mm leveä. Pintaan jätin taonnan jäljet näkyviin. Vähän vain kiillotin pintaa. Kuvaaminen oli jälleen tosi vaikeaa. Taottu pinta tulee parhaiten esiin kun sormusta kääntelee valossa, mutta miten kääntelet valokuvaa. Pitää vissiin alkaa kuvaamaan videofilmiä.
Äitini tykästyi valmistamaani leveään sormukseen ja halusi itselleen samanlaisen. Sormus on vähän kapeampi kuin omani, noin 7 mm leveä. Pintaan jätin taonnan jäljet näkyviin. Vähän vain kiillotin pintaa. Kuvaaminen oli jälleen tosi vaikeaa. Taottu pinta tulee parhaiten esiin kun sormusta kääntelee valossa, mutta miten kääntelet valokuvaa. Pitää vissiin alkaa kuvaamaan videofilmiä.
Syntymäpäiviä ja valmistujaisia
Terve taas! Tässä muutama kortti-päivitys. Paras kaverini täytti vuosia ja samoihin aikoihin myös valmistui. Syntymäpäivälahjaksi annoin käsin tehdyn saippuan ja valmistumisen kunniaksi itse tekemäni korvikset. Korviksista unohdin ottaa kuvan ennen luovutusta, mutta kaverini lupasi ottaa niistä kuvan ja lähettää minulle. Tähän saattaa kulua aika tavalla aikaa, mutta hiljaa hyvää tulee. Korttiin olen todella tyytyväinen. Kortin pohja oli pitkään valmiina, mutta en keksinyt mitä laittaa ympyrän keskelle. Paperi ruusut ostin Tiimarista. Ne sopivat siihen oikein hyvin. Vielä kun lisäsin ääriviivatarrat kulmiin saatiin vähän juhlallisuuden tuntua.
Kaverin poikaystävän syntymäpäivät osuivat myös aika lähelle valmistujaisia, joten hänkin sai lahjaksi saippuaa. Tapani mukaan tein myös kortin. Aika lällyhän siitä tuli kolmevitoselle (?), mutta jotenkin pidän siitä. Poikaystävä on musiikki miehiä, joten lisäsin taustalle nuoteilla kuvioidun vellumi arkin. En yleensä tykkää käyttää vellumia. Oikeastaan minä en osaa käyttää vellumia. En tiedä, mistä ne pitäisi liimata kun ne periaatteessa ovat läpinäkyviä. Tässä se nyt kuitenkin toimi. Kuvaa oli vaan hankala ottaa. Lähes kaikissa kuvissa vellumi näytti täysin kuvioittomalta. Omituista!
Äidin syntymäpäivät olivat jo tammikuun alussa, mutta kuvaa vaan en ole saanut nettiin. Kortista tuli vähän tylsä. Yritin jotain vähän erilaista, mutta ei se oikein toiminut. Olisi pitänyt olla vähän enemmän väri. No, aina ei voi onnistua.
Kaverin poikaystävän syntymäpäivät osuivat myös aika lähelle valmistujaisia, joten hänkin sai lahjaksi saippuaa. Tapani mukaan tein myös kortin. Aika lällyhän siitä tuli kolmevitoselle (?), mutta jotenkin pidän siitä. Poikaystävä on musiikki miehiä, joten lisäsin taustalle nuoteilla kuvioidun vellumi arkin. En yleensä tykkää käyttää vellumia. Oikeastaan minä en osaa käyttää vellumia. En tiedä, mistä ne pitäisi liimata kun ne periaatteessa ovat läpinäkyviä. Tässä se nyt kuitenkin toimi. Kuvaa oli vaan hankala ottaa. Lähes kaikissa kuvissa vellumi näytti täysin kuvioittomalta. Omituista!
Äidin syntymäpäivät olivat jo tammikuun alussa, mutta kuvaa vaan en ole saanut nettiin. Kortista tuli vähän tylsä. Yritin jotain vähän erilaista, mutta ei se oikein toiminut. Olisi pitänyt olla vähän enemmän väri. No, aina ei voi onnistua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)