Pääsiäisen varalta

Äitini on täysin hurahtanut kynttilöiden tekemiseen. Siinä vieressä katsellessa itsekin innostuu tekemään jotain. Tämän hempeän kynttilän tein vähän pääsiäistä ajatellen. Kerrosten välillä en aina malttanut odottaa kunnolla niiden jähmettymistä, joten jälki on sen mukainen. Muuten kynttilästä tuli oikein kaunis.

Hopeasta

Vihdoinkin sain tämän toisessa jaksossa tehdyn medaljongin kuvattua. Eihän siinä mennytkään kuin kaksi kuukautta. Porukoilla olen käynyt useastikin kääntymässä ja lomiakin on tullut vietettyä, mutta kuvaamisen olen aina unohtanut. No, nyt se on vihdoin täällä.

Medaljongista tuli oikein kiva. Jakson alussa en oikein tahtonut uskoa, että saan koko medaljonkia edes koottua. Varsinkin sarana tuntui mahdottomalta haasteelta. Medaljonki kuitenkin hitaasti, mutta varmasti valmistui. Saranakin toimii!



Pintakäsittelyyn en ole oikein tyytyväinen, mutta se tuntuu olevan vakio ongelmani kaikissa töissä. Sisäsarjoista tuli vähän liian pienet ja epäsymmetriset, mutta kyllä niissä nyt kuvat kuitenkin pysyvät.



Kolmannessa jaksossa teemana oli kiven istutus. Kiven istutusta opeteltiin mm. rintakorussa. Koruun ei ollut valmista ohjetta, jota olisi sitten mittatarkasti pitänyt seurata. Koru piti suunnitella itse. Aiheena oli talvi. Aihe oli melko epämääräinen. Siitä pystyi suunnittelemaan melkein mitä vaan. Minun päästäni lähti tämä lumipallomainen rintakoru. Alkuperäisessä suunnitelmassa palloja oli paljon enemmän. Pallot täyttivät koko korun. Osa palloista olisi ollut koveria ja osa kuperia. Korussa olis myös ollut matan ja kiillotetun pinnan vaihtelua. Kun olin saanut kaikki ympyrät sahattua ja hakattua muotoonsa aloin niitä asettelemaan paikoilleen. Ja vaikka miten niitä asettelin, ei sommitelma toiminut. Viimein kun älysin jättää keskustan tyhjäksi, alkoi koru näyttämään kevyemmältä ja toimivalta. Lopuksi päätin matata kaikki ympyrät. Niistä tuli kivan huurteisen näköisiä.

Korun tekemisessä oli paljon ongelmia ja loppuvaiheessa en enää jaksanut ajatellut muuta kuin sen valmiiksi saamista (jäljestä viis). Siihen nähden korusta tuli oikein kiva. Lukkomekanismi ei täysin toimi, mutta en minä korua aio pitääkään. Tuskin se ketään muutakaan kiinnostaa. Kivet ovat ainoa, missä korussa olen todella tyytyväinen. Haluamani siniset pitsi akaatit vastasivat täysin päässäni ollutta mielikuvaa. Ne sopivat koruun ja aiheeseen.



Jakson aikana opeteltiin istuttamaan myös viistehiottuja kiviä umpi-istukkaan. Koskapa emme olleet ennen moista tehneet, aloitimme melko isolla kivellä. 10 mm synteettinen CZ (cubic zirconia) näytti aika törkeän kokoiselta ja oli alusta asti selvää, että siitä olis todella hankala saada siroa sormusta aikaiseksi. Monta kertaa kiveä pyörittäessään tuli valiteltua, ettei kivi ollut aito timantti. Siinä olisikin ollut aikamoinen omaisuus kädessä. No, sormus tuli kuitenkin tehtyä ja kivi istutettua. Istukkaa yritin keventää sahaamalla siihen viistoja kuvioita. Sormus onnistui kohtalaisesti. Istukka ei ole läheskään keskellä, eikä edes kunnolla juotettu. Ylhäältä päin katsottuna se kuitenkin näyttää sädehtivältä. Siskoni, jolle sormuksen tein, lupasikin esitellä sitä tiukasti sormessa kiinni.