Kolme samalla kaavalla

 Löysin kivan korttimallin lehdestä ja päätin kokeilla sitä. Nämä kolme versiota sain aikaiseksi. Ensimmäisen kortin sai äiti. Värit onnistuivat minusta hyvin, mutta alueista tuli vähän liian neliömäiset.

Toinen kortti meni työkaverille tuparikortiksi. Pohjakuviot sain valittua hyvissä ajoin, mutta keskelle en meinannut löytää mitään sopivaa. Neiti kesäheinä 3D-sopi siihen lopulta oikein hyvin. En tiedä, mitä sillä on mitään tekemistä uuden kodin kanssa, mutta ainakin kortista tuli kesäinen. Pohja-alueista yritin tehdä vähän vähemmän neliöt, mutta olisivat ne silti saaneet olla enemmän suorakaiteiset.

 

Viimeisen kortin samalla kaavalla tein sukulaistytölle, joka täytti 14-vuotta. Keskikuvio tuotti taas päänvaivaa, mutta lopputuloksesta tuli silti ihan kiva. En tiedä, taitaako 14-v. olla jo liian vanha tällaisiin keijukaiskortteihin.

 

Sormuksia

 Kaikille niille tiedoksi, jotka eivät vielä tiedä, niin minä olen lopettanut kultaseppäkoulun. Lopetin jo hyvän aikaa sitten. Koulu oli kiva, kultaseppoilu oli kivaa ja luokkakaverit täysin huippuja, mutta jotenkin vaan kultasepän työ ei ammattina oikein iskenyt. Kukaan ei ole seppä syntyessään, mutta minusta ei olisi saanut kultaseppää edes tekemällä. No, nyt ollaan turvallisesti takaisin kotona (äidin mieliksi) ja kotiaskartelu jatkuu. Vielä on kuitenkin joitain kultasepän tekeleitä päivittämättä.

Viimeisessä jaksossa tehtiin paljon sormuksia. Niitä oli kiva tehdä. Jos jotain Lahden koulu antoi minulle, niin ainakin rakastuin sormuksiin. Ennen en pahemmin osannut käyttää niitä, mutta nykyään katselen ja sovittelen sormuksia oikein mielelläni. Lunastin koulusta parit sormukset itsellenikin, jotein voin maailman toreilla komeilla muutamalla uniikilla sormuksella.

Kruunuistukkaa oli yllättävän kiva tehdä. Tottakai se piti ensin kokeilla näin koomisen ison kokoisena (kiven halkaisija oli 10mm), jotta sitä oppisi kunnolla tekemään. Istukkaa oli yllättävän helppo tehdä, vaikka kappale oli suuresta koostaan huolimatta ensikertalaiselle liian pieni. Istukasta tuli oikein kaunis, kunnes tuli aika juottaa se kiinni sormusrunkoon. Istukka juottui ihan vinoon ja se oli pakko sahata irti. Toinen juottaminen onnistui vähän paremmin, vaikka kyllä se silti jäi vähän vinoon. Istukka oli kuitenkin lopullisesti kärsinyt sahaamisesta ja uudelleen lämmittämisestä. Kivikään ei oikein tahtonut istua suorassa. Sen sain ainakin kaksi kertaa irrottaa ja istuttaa uudelleen. No, lopulta se tuli kuitenkin valmiiksi. Pintakäsittelyssä kyllä näkyy kaikki extra-työvaiheet. Sormuksessa eniten pidän punaisesta kivestä. Se oli niin kovin kaunis, vaikka taulu olikin aika matala. Valitettavasti sormukselle ei löytynyt käyttäjää, joten se jäi koululle.

 

Jos minusta olisi tullut kultaseppä, niin rivisormuksia olisin tehnyt yötäpäivää. Niiden tekemiseen rakastuin täysin. Helppoa, näyttävää ja samalla siroa ja VAIN YKSI JUOTOS! Ensimmäisen rivarin tein kolmella mustalla kivellä.Se onnistui oikein hyvin. Kivet istuvat samalla korkeudella ja suorassa kaiken lisäksi. Istuttamisessa oli tietenkin oma hommansa. Ei voisi uskoa, miten paljon voimaa tarvitaan puolimillisen kynnen kääntämiseen. Opettaja sanoin, että rivisormuksia täytyy aina testata naisten sukkahousuihin. Jos sukkin ei jää silmäpakoja, kynnet on kunnolla käännetty. Omaani en ole testannut, mutta tämä sormus saattaisi jopa läpäistä testin.

 

Innostuksissani tein vielä toisenkin rivarin. Tällä kertaa viidellä kirkkaalla kivellä. Sanotaan, että kun kerran kokeilee, niin jo toinen kerta menee paljon paremmin. No, se ei ainakaan minun kohdallani pidä paikkaansa. Ensimmäisellä kerralla kaikki meni täydellisesti. Ilmeisesti kun ei tiennyt mitä odottaa ja mihin verrata. No, toinen kerta oli sitten täysi katastrofi. Heti alussa porasin valoaukot ihan vinoon. Onneksi niitä ei kukaan nää (jos vaan muistaa pitää sormuksen sormessaan). Koska valoaukot olivat vinossa, oli todella vaikea jyrsiä kiville  istukoita suoraan. No, ne menivat sitten miten saatuivat. Kaiken lisäksi porasin ne vähän eri syvyiseksi, joten kivet eivät aivan istu samalla korkeudella. Kivet tuli myös istutettua ihan täysin vinoon. Kirkkaista kivistä oli todella vaikea sanoa, missä asennossa taulut milloinkin olivat. Onneksi kirkas kivi antaa myös paljon anteeksi. Vain minä tiedän kuinka vänkyrässä kivet todella ovat. Sormusta täytyy katsoa todella tarkkaan, että loppujen lopuksi melko suuretkin virheet huomaa sieltä. Sormus näyttää kauniilta ja kimaltelevalta, vaikka se ei taatusti läpäisisi sukkahousutestiä. Olen kuitenkin tyytyväinen. Kummatkin rivarit lunastin itselleni.

Kultasepän töitä ei siis tule enää lisää, mutta vielä on muutama tekele kuvaamatta. Sitten tämä hupi loppuu. Pakko tähän on kuitenkin lisätä pienenä noottina luokkakavereiden ja tulevien kultaseppien puolesta: Arvostakaa ihmiset käsin tehtyjä koruja ja maksakaa niistä kunnon hinta. Niissä on oikeasti suuri työ. Kalevala-korut ovat kauniita, mutta ne tehdään prässäämällä ja valamalla ja vain pieni osa korua on käsin tehty. Ei olleenkaan sen hinnan väärtti, minkä uniikkikorusta kannattaa maksaa.

Pitkästä aikaa

Uskomatonta! Yli kaksi kuukautta kun viimeksi olen käynyt näitä sivuja päivittämässä. Kamalaa! Häpeällistä! Ei ole vaan saanut aikaiseksi. Kuvista se aina (yleensä) johtuu. Joko unohtaa ottaa kuvia tai sitten ei ole niihin tyytyväinen. Usein myös haluan niputtaa asioita samaan kateriaan. "Tämä tuli valmiiksi, mutta odotan vielä tämän toisen valmistumista ja laitan ne sitten molemmat." Sitten käy niin, ettei kumpikaan pääse nettiin.

No, tässä nyt yksi kortti, jolle olisi "sisaruksi" tulossa, mutta laitan nyt tämän ainoan valmiiksi tulleen jo nettiin. Kokeilin muutamaa paperiaskartelukirjasta löytämääni leikekuvaa. En ole ennen kokeillutkaan tällaista siluetti-askartelua. Se oli yllättävän vaikeaa. Veitsi ei meinannut millään totella ja taisipa terä olla myös vähän tylsä. No, tämä kuva ja kortti onneksi onnistuivat. Kortille oli heti alusta alkaen osoite selvillä. Jouduin pitkään korttia panttaamaan kätköissäni, ennen kuin pääsin sen antamaan. Tanssiva ystäväni tuntui tykkäävän kortista. Jee!

P.S. Yritin muuttaa sivujen asetuksi niin, että kaikki pystyvät niitä kommentoimaan ilman mitään ihme tilejä. Toivottavasti nyt toimii.

Pääsiäisen varalta

Äitini on täysin hurahtanut kynttilöiden tekemiseen. Siinä vieressä katsellessa itsekin innostuu tekemään jotain. Tämän hempeän kynttilän tein vähän pääsiäistä ajatellen. Kerrosten välillä en aina malttanut odottaa kunnolla niiden jähmettymistä, joten jälki on sen mukainen. Muuten kynttilästä tuli oikein kaunis.

Hopeasta

Vihdoinkin sain tämän toisessa jaksossa tehdyn medaljongin kuvattua. Eihän siinä mennytkään kuin kaksi kuukautta. Porukoilla olen käynyt useastikin kääntymässä ja lomiakin on tullut vietettyä, mutta kuvaamisen olen aina unohtanut. No, nyt se on vihdoin täällä.

Medaljongista tuli oikein kiva. Jakson alussa en oikein tahtonut uskoa, että saan koko medaljonkia edes koottua. Varsinkin sarana tuntui mahdottomalta haasteelta. Medaljonki kuitenkin hitaasti, mutta varmasti valmistui. Saranakin toimii!



Pintakäsittelyyn en ole oikein tyytyväinen, mutta se tuntuu olevan vakio ongelmani kaikissa töissä. Sisäsarjoista tuli vähän liian pienet ja epäsymmetriset, mutta kyllä niissä nyt kuvat kuitenkin pysyvät.



Kolmannessa jaksossa teemana oli kiven istutus. Kiven istutusta opeteltiin mm. rintakorussa. Koruun ei ollut valmista ohjetta, jota olisi sitten mittatarkasti pitänyt seurata. Koru piti suunnitella itse. Aiheena oli talvi. Aihe oli melko epämääräinen. Siitä pystyi suunnittelemaan melkein mitä vaan. Minun päästäni lähti tämä lumipallomainen rintakoru. Alkuperäisessä suunnitelmassa palloja oli paljon enemmän. Pallot täyttivät koko korun. Osa palloista olisi ollut koveria ja osa kuperia. Korussa olis myös ollut matan ja kiillotetun pinnan vaihtelua. Kun olin saanut kaikki ympyrät sahattua ja hakattua muotoonsa aloin niitä asettelemaan paikoilleen. Ja vaikka miten niitä asettelin, ei sommitelma toiminut. Viimein kun älysin jättää keskustan tyhjäksi, alkoi koru näyttämään kevyemmältä ja toimivalta. Lopuksi päätin matata kaikki ympyrät. Niistä tuli kivan huurteisen näköisiä.

Korun tekemisessä oli paljon ongelmia ja loppuvaiheessa en enää jaksanut ajatellut muuta kuin sen valmiiksi saamista (jäljestä viis). Siihen nähden korusta tuli oikein kiva. Lukkomekanismi ei täysin toimi, mutta en minä korua aio pitääkään. Tuskin se ketään muutakaan kiinnostaa. Kivet ovat ainoa, missä korussa olen todella tyytyväinen. Haluamani siniset pitsi akaatit vastasivat täysin päässäni ollutta mielikuvaa. Ne sopivat koruun ja aiheeseen.



Jakson aikana opeteltiin istuttamaan myös viistehiottuja kiviä umpi-istukkaan. Koskapa emme olleet ennen moista tehneet, aloitimme melko isolla kivellä. 10 mm synteettinen CZ (cubic zirconia) näytti aika törkeän kokoiselta ja oli alusta asti selvää, että siitä olis todella hankala saada siroa sormusta aikaiseksi. Monta kertaa kiveä pyörittäessään tuli valiteltua, ettei kivi ollut aito timantti. Siinä olisikin ollut aikamoinen omaisuus kädessä. No, sormus tuli kuitenkin tehtyä ja kivi istutettua. Istukkaa yritin keventää sahaamalla siihen viistoja kuvioita. Sormus onnistui kohtalaisesti. Istukka ei ole läheskään keskellä, eikä edes kunnolla juotettu. Ylhäältä päin katsottuna se kuitenkin näyttää sädehtivältä. Siskoni, jolle sormuksen tein, lupasikin esitellä sitä tiukasti sormessa kiinni.

Kaikkea villasta

Lahden kansalaisopistossa järjestettiin huovutuskurssi ja minähän olin heti innokkaana ilmoittautumassa. Kurssi oli virallisesti nimeltään pesukone huovutusta, mutta onneksi kahden viikonlopun aikana sai tehdä muutakin.

Joulupukki toi äidilleni lahjaksi punaisen huopahatun, josta olin kovasti kateellinen. Kurssilla sain mahdollisuuden tehdä oman hattuni. Vähän minua epäilytti, mahtavatko taidot riittää julkisesti käytettävän hatun tekemiseen. Hattu onnistui yli odotusten ja vielä paremmin. Vähän koomiseltahan minä näytän kun vedän sen päähäni, mutta mitä uutta siinä nyt olisi. Hattu valmistui täydellisellä hetkellä. Kovat pakkaset alkoivat siitä. Hatun kun vetää päähänsä ei päänuppi edes huomaa kylmyyttä. Valkoinen koriste on tehty lierin ylimääräisestä materiaalista. Kukka on kiinni hakaneulalla. Sen voi halutessaan vaihtaa näyttävämpään punaiseen kukkakoristeeseen.




Ensimmäinen varsinainen pesukone huovutukseni oli kirpparilta ostettu keltainen huivi, johon asettelin pohjalle kahta eri sävyistä silkki-merinovillaa sekä keltaista ja valkoista koristeeksi. Huivi kävi kaksi kertaa pesukoneesta enkä siltikään ollut oikein tyytyväinen pintaan. Villa otti kyllä oikein hyvin huiviin kiinni, mutta käsillä huovuttaen sain pinnasta vielä tiiviimmän. Huivista tuli oikein kiva. Livenä huivi näyttää vielä paremmalta. Kuva jotenkin imee värit.



Tämä on toinen kirpparilta ostettu huivi, jonka huovutin pesukoneessa. Alkuperäisessä visiossa kukkia olisi tullut vain päihin, mutta latoma vaiheessa löysin ison reiän keskeltä huiviä. Reikiä löytyi myös huivin päästä. Ei huivi muistaakseni euroa tai kahta enempää maksanut, eikä sillä huovuttamisen kannalta ollut mitään väliä. Reiät sai hyvin peitettyä villalla. Periaatteesta olen silti kiukkuinen. Kuka menee kirpputorille myymään rikkinäisiä vaatteita. Kirpputorilla pitäisi päästä turhaksi käyneestä, mutta KÄYTTÖKELPOISESTA tavarasta eroon. Argg! No, huivi kuitenkin onnistui. Villa oli käsin liukuvärjättyä, joten huivin kukkaset ovat kivasti vähän eri värisiä.



En tiedä, mitä ajattelin kun villat tätä huivia varten tilasin. Ehkä halusin tehdä jotain erilaista, koska huivi ei todellakaan ole minun väriseni. Huivi ei muutenkaan oikein onnistunut. Villa ei kunnolla tarttunut ostamaani sifonkikankaaseen kiinni. Revin sen sitten irti. Huivin jouduin käsin huovuttamaan loppuun, koska villa ei muutenkaan ollut huopunut oikein tasaisesti. Sifongin ompelin koneella huivin taakse. Puuvillapitsit ostin Lahtelaisesta käsityöliikkeestä. Nappineppi tai Neppinappi tai jotain. Aivan ihana liike. Varsinainen löytö. Vihjeen sain luokkakaveriltani. Suosittelen kaikille Lahdessa liikkuville käsityön ystäville. Nappe ja erilaisia pitsejä ja koriste nauhoja lattiasta kattoon. Sieltä löytyy myös lankoja. Ihana, ihana liike!

Kuten sanottu, en todellakaan tiedä mitä huivilla tulen tekemään, mutta tulipahan tehtyä.



Kurssilla pääsi kokeilemaan erilaisia huovutus juttuja. Paljon oppi myös katsomalla muiden tekemisiä. Eräs eläkeläinen huovutti itselleen jakkukankaan ja kuvioi sifonkikankaan kahta kesähametta varten. Sääli, etten pääse näkemään valmiita vaatteita. Kankaat ainakin olivat aivan ihania. Itse aion tulevaisuudessa huovuttaa itselleni verhot!

Kokeilu mielessä huovutin nämä rannekkeet. "Raaka-aineena" käytin käsin värjättyä esihuovutettua villalevyä. Aika jännät niistä tuli. En tiedä mitä käyttö minulla niillekään. Halusin vaan kokeilla. Rannekkeiden sisäpuolelle täytyy ainakin ommella jonkin toinen kangas, muuten ne kutittavat liikaa.

Ällön söpöä

Tällä kertaa tein tilauksesta kortin 1-vuotiaalle pikku neidille. Päästin hempeämmän puoleni valloilleen ja tuloksena oli vaaleanpunainen unelma (tai painajainen). Kortti tuli tehtyä vähän kiireessä, joten paljon jäi parannettavaa, mutta kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen. Halusin vaaleanpunaisen kortin ja sellainen tuli tehtyä.