Virtahepoa mä metsästän...

Serkun vanhin poika täyttää komeat seitsemän vuotta. Meidän perheessä jako on aina ollut; äiti ostaa lahjat ja minä teen kortin. Niin nytkin. Lasten kortteja on kiva tehdä. Niissä voi enemmän antaa mennä. Tämä malli on yhdestä korttikirjasta kirjahyllystäni. Olen aina halunnut kokeilla sitä. Kortti on vähän kuin Puppe-kirjan kuvat. "Luukku auki, luukku kiinni." Toivottavasti se on menestys. Sunnuntaina sitten nähdään.

Tavallaan virkkausta...

Rakastusin yhdessä nettikaupassa Inkadinkadon akryylileimasisarjaan nimeltä Utopiary. Oli ihan pakko tilata ne. Odotus oli kova, vaikka paketin tulemiseen ei kovin montaa päivää mennytkään. Kävin postissa jopa kerran täysin turhaan, kun ensimmäisellä kerralla unohdin sen "nouda minut postista"-kortin kotiin. Silloin otti päähän, kun kaiken lisäksi väärin valitut kengät aiheuttivat jo menomatkaalla jättimäiset rakot kumpaakin jalkaan. Kotimatka olikin sitten silkkaa tuskaa.

Tässä kuvia leimasinmalleista. Leimat on tehty vihreällä (kuten näkyy) kohopulverijauheella. Väri on mielestäni juuri oikean "luontoinen". Sopii erityisen hyvin ensimmäiseen kuvaan, vaikka itse leimaus ei oikein onnistunutkaan.








Täytyihän sitä yhdestä kuvasta korttikin tehdä. Näin päivällä virkkailevaa ystävääni kaupungilla ja sain siitä idean kokeilla virkkaamista kortissakin. No, eipä oikein toiminut. Kortista tuli aika ruma tai ainakin melko säälittävä. Tuskin sitä kenellekään kehtaa antaa, mutta tulipahan kokeiltua. Seuraavalla kerralla tietää välttää tai ainakaan ei käytä liian paksua purkulankaa.

Hand made

Olin yhtenä päivänä askartelukaupassa huovutusvillaa ostamassa. Kassalla oli lokeroissa helmiä ja muita korutarvikkeita. Sieltä silmiini osuivat nämä mainiot käden kuvat. Oli ihan pakko tehdä niistä juhannukseksi hupi korvikset. Käsityö kunniaan!

Rypytetty hamonen

Kiinnostuin Suuressa Käsityölehdessä olleesta hameesta. Vaikutti kuitenkin sen verran haastavalta, että lirkuttelin äidin ompelukoneen ääreen. Ei ollut helppo homma (lähes) ammattilaisellekaan. Hameen "rakennetta" oli todella vaikea hahmottaa. Käänneltiin lehteä oikein ja väärin päin, mutta ei ohjeista ottanut sen paremmin selkoa. No, yhteisen pohdinnan tuloksena ja muutaman sovelluksen jälkeen hame saatiin karsittua kokoon. Tykkään siitä todella paljon. Nyt täytyy vaan löytää hameelle käyttöä.

Kettu vahti

Töihin lupasin huovuttaa kännykkäpusseja, kuten aikaisemin taisin mainita. Niitä tein jo viime jouluna omille sekä muiden sukulaisille. Kovin aikaavieviä ne ovat ja lopputuloksesta ei voi aina olla ihan varma. Onnistuessaan ne ovat aika hulvattomia vahteja kännykälle.





Tässä kettu vielä takaa päin. Täytyyhän kunnon ketulla nyt häntäkin olla.

Kortteja, kortteja

Tuli taas väkerrettyä kortteja ilman sen kummempaa osoitetta. Värit eivät oikein pääse oikeuksiinsa näissä valokuvissa. Sääli! Kun katselin vanhoja päivityksiäni, havaitsin että pääpaino on viimeaikoina ollut korteissa. Täytyy vissiin ryhtyä kokeilemaan jotain muutakin. Kännykkäpusseja olen luvannut töihin huovuttaa. Niitä pitäisi tehdä, mutta vastassa on ollut suuri viitsimis kynnys.

Palatakseni kortteihin. Tämä keskeltä aukeava kortti on ihan kiva, mutta sitä kun olen tässä katsellut, niin koko ajan on sellainen olo, että siitä puuttuu jotakin. Lisäsin ääriviiva-kukkaset kortin kulmiin, mikä vähän helpotti oloani, mutta täysin tyytyväinen en ole vieläkään. Tämä on ensimmäinen Torehead 3D, jonka olen tehnyt. Olen aina rakastanut niitä, mutta en ole löytänyt kuvia mistään. Viime käsityömessuilla Turussa arkkeja oli, joten hamstrasin niitä pienen varaston.





Tästä kortista tuli ehkä vähän liian kuviollinen, mutta pidän siitä silti. Erityisesti tykkään nauhakoriste "jutusta". Minä taidan luonnostaan tehdä enemmän ns. tyttöjen kortteja.





Viimeisestä kortista tuli oikein söpö. Pyörittelin noita taustalla olevia paperikolmioita olohuoneen pöydällä pari päivä. Tiesin, että haluan tehdä niistä kortin, mutta luovuus ei ottanut tuulta heti purjeisiin. Taustakortti olisi ehkä saanut olla jonkin muun värinen, mutta toimii se näinkin.

Yhteissynttärit

Enoni ja hänen kumppaninsa juhlistavat syntymäpäiviään melko lähekkäin. Heillä on ollut tapana yhdistää juhlat. Tänä vuonna vuosia kertyy yhteensä 120 vuotta (60+60). Lahjaa ei saanut ostaa, mutta kukaan ei puhunut mitään kortista. Hah! En ole täysin tyytyväinen korttiin, mutta äidille ainakin kelpasi. Onnea Reijolle ja Ritvalle!