Rypytetty hamonen

Kiinnostuin Suuressa Käsityölehdessä olleesta hameesta. Vaikutti kuitenkin sen verran haastavalta, että lirkuttelin äidin ompelukoneen ääreen. Ei ollut helppo homma (lähes) ammattilaisellekaan. Hameen "rakennetta" oli todella vaikea hahmottaa. Käänneltiin lehteä oikein ja väärin päin, mutta ei ohjeista ottanut sen paremmin selkoa. No, yhteisen pohdinnan tuloksena ja muutaman sovelluksen jälkeen hame saatiin karsittua kokoon. Tykkään siitä todella paljon. Nyt täytyy vaan löytää hameelle käyttöä.

Kettu vahti

Töihin lupasin huovuttaa kännykkäpusseja, kuten aikaisemin taisin mainita. Niitä tein jo viime jouluna omille sekä muiden sukulaisille. Kovin aikaavieviä ne ovat ja lopputuloksesta ei voi aina olla ihan varma. Onnistuessaan ne ovat aika hulvattomia vahteja kännykälle.





Tässä kettu vielä takaa päin. Täytyyhän kunnon ketulla nyt häntäkin olla.

Kortteja, kortteja

Tuli taas väkerrettyä kortteja ilman sen kummempaa osoitetta. Värit eivät oikein pääse oikeuksiinsa näissä valokuvissa. Sääli! Kun katselin vanhoja päivityksiäni, havaitsin että pääpaino on viimeaikoina ollut korteissa. Täytyy vissiin ryhtyä kokeilemaan jotain muutakin. Kännykkäpusseja olen luvannut töihin huovuttaa. Niitä pitäisi tehdä, mutta vastassa on ollut suuri viitsimis kynnys.

Palatakseni kortteihin. Tämä keskeltä aukeava kortti on ihan kiva, mutta sitä kun olen tässä katsellut, niin koko ajan on sellainen olo, että siitä puuttuu jotakin. Lisäsin ääriviiva-kukkaset kortin kulmiin, mikä vähän helpotti oloani, mutta täysin tyytyväinen en ole vieläkään. Tämä on ensimmäinen Torehead 3D, jonka olen tehnyt. Olen aina rakastanut niitä, mutta en ole löytänyt kuvia mistään. Viime käsityömessuilla Turussa arkkeja oli, joten hamstrasin niitä pienen varaston.





Tästä kortista tuli ehkä vähän liian kuviollinen, mutta pidän siitä silti. Erityisesti tykkään nauhakoriste "jutusta". Minä taidan luonnostaan tehdä enemmän ns. tyttöjen kortteja.





Viimeisestä kortista tuli oikein söpö. Pyörittelin noita taustalla olevia paperikolmioita olohuoneen pöydällä pari päivä. Tiesin, että haluan tehdä niistä kortin, mutta luovuus ei ottanut tuulta heti purjeisiin. Taustakortti olisi ehkä saanut olla jonkin muun värinen, mutta toimii se näinkin.

Yhteissynttärit

Enoni ja hänen kumppaninsa juhlistavat syntymäpäiviään melko lähekkäin. Heillä on ollut tapana yhdistää juhlat. Tänä vuonna vuosia kertyy yhteensä 120 vuotta (60+60). Lahjaa ei saanut ostaa, mutta kukaan ei puhunut mitään kortista. Hah! En ole täysin tyytyväinen korttiin, mutta äidille ainakin kelpasi. Onnea Reijolle ja Ritvalle!

Onnea uusille ylioppilaille!

Pikkuserkun tytär valmistui ylioppilaaksi. Vaikka en itse mennytkään paikalle juhlistamaan, täytyi kuitenkin tehdä onnittelukortti. Kortin pohja minulla on ollut valmiina jo pari vuotta. En ole vaan koskaan oikein keksinyt mitä laittaa keskelle. Ideat olivat aika vähissä kun piti kehittää nopeasti ylioppilaskorttia. Päätin kokeilla, miten ylioppilaslakki sopisi rinkulan keskelle. Liimasin vielä ääriviivatarran rajaamaan paremmin kortin reunoja. Minulla on samanlainen vihreän sävyinen "blankki" odottamassa aikoja parempia. Saa nähdä, mitä sen sille saadaan laitettua.

Kortteja, kortteja

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille näin jälkikäteen. Omaa äitiä muistettiin pienellä lahjalla ja tietenkin kortilla. Ajattelin kokeilla CD-korttia, joita en ole tehnyt pitkään aikaan. Ihan kiva siitä tuli, vaikka kuvassa värit ovatkin kovin hailukat. Kortti sisälsi ikkunan pesu -lahjakortin, joka tosin saattaa siirtyä ensi vuoteen julkisivurempan takia.





Siskolla oli synttärit viime kuussa, mutta unohdin laittaa koko kortin esille. Tässä se nyt on. Kortti ei ollut malliltaan mitenkään erikoisen haasteellinen. Minun korttini tuntuvat näyttävän enemmän tai vähemmän kaikki samoilta. Tästä tuli kuitenkin jotenkin erilainen. Ainakin minusta.

vauvanvaatteita

Ristiäslahja tuli jo aikoja sitten valmiiksi, mutta kuvien koneelle saamiseen meni aikaa. Yllätys! Itse olen aika tyytyväinen. Vähäsen retro kangas. Mua kyllä pelottaa, että mekko on liian pieni. Ei pienet ihmisetkään niin pieniä voi olla. No, tyttö varmaan jossain vaiheessa leikkii nukeilla, joten eiköhän se sille ainakin sitten sovi.





Nukkumispussi, lasten makuupussi tai miksi sitä nyt kutsutaankin onnistui yli odotusten. Täytyy tosin tunnustaa, että vetoketju osoittautui liian haastavaksi (liikaa kangasta). Äiti ompeli sen. Muuten se on ihana. Pehmeä ja lämpöinen. Fleeceä ulkopuolella ja trikoota sisällä. Tekisi mieli tehdä itselle samanlainen. Tosin muutaman koon suurempi.